Yleistyvä likinäköisyys

Yleistyvä likinäköisyys

Runsas lähityö ja vähäinen ulkoilu ovat likinäköisyyden riskitekijöitä.

 

 

Likinäköisyys yleistyy maailmanlaajuisesti, samoin lisääntyvät likinäköisyyteen liittyvät haitat.  Useissa Itä- ja Kaakkois-Aasian maissa valtaosa nuorista aikuista on jo likinäköisiä. Maailmalla arvioidaan olevan jo 2,6 miljardia likinäköistä. 1900-luvun lopulla Suomessa noin neljännes nuorista aikuisista oli likinäköisiä. Tämänhetkisestä likinäköisyyden esiintymisestä Suomessa ei ole tutkimustietoa.

Eniten huolta kansanterveyden kannalta aiheuttavat likitaittoisuuteen liittyvät silmätaudit, kuten keskeisen verkkokalvon rappeuma sekä verkkokalvon irtoaminen, harmaakaihi ja glaukooma. Maailmanlaajuisesti myopia (likinäköisyys) on jo yleisin kohtalaisen ja vaikean näkövammaisuuden syy ja toiseksi yleisin sokeuden syy. Likinäköisyyteen liittyvien sairauksien riski ja vaikeusaste lisääntyvät mitä suurempi likinäköisyys on. Likinäköisyys lisää harmaakaihin riskiä moninkertaiseksi. Jo lievä likinäköisyys (pienempi kuin – 3 D) lisää glaukooman riskiä noin kaksinkertaiseksi.  Verkkokalvon keskeisen rappeuman ja irtauman riski moninkertaistuu erityisesti suuriasteisessa likinäköisyydessä (-6D tai yli).

WHO on ollut huolissaan likinäköisyyden maailmanlaajuisesta lisääntymisestä. Vuonna 2015 olin kutsuttuna asiantuntijana mukana, kun laadittiin WHO:n raporttia likinäköisyyden huolestuttavasta lisääntymisestä. Tämän kokouksen jälkeen perustettiin kansainvälinen likinäköisyystutkijoiden ryhmä IMI (International Myopia Institute), jossa olen mukana.  IMI on julkaissut useita likinäköisyyteen liittyviä katsauksia. Niistä yhtenä viimeisimmistä IMI julkaisi yhdessä Euroopan silmälääkäriyhdistyksen kanssa katsauksen likinäköisyyteen, sen erilaisiin hoitoihin ja hoitokokeiluihin.

Kuinka päädyin likinäköisyystutkijaksi?

Likinäköisyys johtuu rakenteellisesti siitä, että silmä kasvaa liian pitkäksi suhteessa sen sarveiskalvon ja mykiön taittovoimaan.  Optisesti likinäköinen taitto korjataan koverilla linsseillä eli ns. miinuslaseilla.

Aloittaessani koululaisten silmälääkärinä Jyväskylässä Keski-Suomen keskussairaalassa 1970–1980-lukujen vaihteessa, potilaat olivat pääosin likinäköisiä koululaisia.  Koululaiset ja heidän vanhempansa kyselivät lähes päivittäin, mistä likinäköisyys johtuu, miten se etenee ja voiko etenemiseen vaikuttaa. Näihin kysymyksiin ei ollut yksiselitteistä yleisesti hyväksyttyä vastausta.

Tuolloin vallalla oleva käsitys oli, että perimä on merkittävin syy likinäköön. Epidemiologiset havainnot pitkältä ajalta viittasivat kuitenkin siihen, että lukeminen ja lähityö ovat merkittävästi yhteydessä likinäköisyyden esiintymiseen. Melko yleisesti oletettiin, että lähityöhön liittyvän silmän mykiön akkomodaatio (mukautus) on merkittävä likinäköä lisäävä tekijä. Edellä mainitun perusteella likinäköisille suositeltiin usein käyttöön laseja, joissa likinäköä ei ollut täysimääräisesti korjattu ja lukiessa suositeltiin jopa käyttämään pluslaseja. Näiden olettamien pohjalta aloitin likinäköisyystutkimukset, jotka jatkuvat edelleen.

Tuloksia likinäköisyystutkimuksistani

Ensimmäisen likinäköisyystutkimukseni kohteena olivat keskisuomalaiset keski-ikäiset miehet. Kyseisessä tutkimuksessa todettiin, että likinäköiset olivat lapsuudessaan harrastaneet enemmän lukemista ja vähemmän ulkoilua kuin ei-likinäköiset. Heillä oli lisäksi pidempi koulutus ja korkeampi ammattiasema. Aikuisena likinäköiset lukivat ja tekivät lähityötä enemmän. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan he olivat solakampia ja hieman pidempiä – lisäksi heillä oli parempi hapenottokyky kuin henkilöillä, joilla ei ollut likinäköä. Kognitiivisissa testeissä likinäköiset suoriutuivat verrokkeja paremmin. Näitä eroja selitti pääosin likinäköisten korkeampi koulutustaso.

Keski-Suomen keskussairaalassa aloitettiin 1983 hoitokokeilu, jossa pyrittiin selvittämään voiko likinäköisillä koululaisilla likinäköisyyden etenemistä hidastaa, jos luki ilman laseja tai käytti kaksiteholaseja, joissa lukuosa oli heikompi kuin kauko-osa. Kolmen vuoden seurannassa todettiin muun muassa, että lukeminen ilman laseja tai kaksiteholasien käyttö ei hidastanut likinäköisyyden etenemistä. Suositeltavinta oli käyttää silmälaseja, joissa likinäkö oli täysimääräisesti korjattu. Lähikatseluun liittyvä akkommodaatio ei siis selittänyt likinäön etenemistä. Likinäköisyyden nopeampi eteneminen oli yhteydessä runsaampaan lukemiseen ja lähityöhön, lyhyempään lukuetäisyyteen ja vähäisempään ulkoiluun.

Samoihin aikoihin tehdyissä epidemiologisissa tutkimuksissa selvitettiin likinäköisyyden esiintyvyyttä vuosina 1937 ja 1957 syntyneillä henkilöillä. Nuoremmassa ikäluokassa likinäköisyys oli merkitseväsi yleisempää. Kummassakin ikäluokassa likinäköisyys oli yhteydessä pidempään koulutukseen ja korkeampaan ammattiasemaan.

Keskisuomalaisille ensimmäisen, viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaille tehdyssä kyselytutkimuksessa selvisi, että likinäköisyys oli harvinaista näissä kolmessa ikäluokassa silloin kun päivittäinen lähityö kouluajan ulkopuolella ei ylittänyt yhtä tuntia päivässä. Ensimmäisellä luokalla likinäköisyyden esiintyvyys oli 1 %, viidennellä luokalla 3 % ja kahdeksannella luokalla 18 %. Vastaavasti jos päivittäinen lähityö oli 3 tuntia tai enemmän, likinäköisiä oli 4 %, 21 % ja 37 %. Likinäköisyyden voitiin todeta olevan sitä harvinaisempaa mitä enemmän aikaa käytettiin ulkoiluun.

Yli 20 vuoden ajan jatkamani seuranta alun perin 8–12-vuotiaina likinäköiseksi tulleilla osoitti, että noin puolella heistä likinäköisyys ei enää edennyt 20 ikävuoden jälkeen, mutta toisella puolella likinäköisyys jatkoi etenemistä vielä sen jälkeen aikuisiässä. Varhainen likinäköisyyden alkamisikä ennusti vahvimmin aikuisiän suuriasteisen likinäköisyyden. Mitä suuremmaksi likinäköisyys kehittyy, sitä suurempi on riski likinäköisyyteen liittyville silmäsairauksille, kuten jo aikaisemmin mainituille harmaakaihille, glaukoomalle, verkkokalvon irtoamiselle ja verkkokalvon rappeumalle.

Geenien merkitys likinäön kehittymiseen

Likinäköisyyden perimää selvittämään perustettiin kansainvälinen genetiikan tutkijaryhmä, CREAM, johon kuuluu yli 50 tutkimusryhmää eri puolilta maailmaa. Sen osana olemme lukuisissa julkaisuissa selvittäneet taittovirheiden genetiikkaa. Tutkimuksissamme olemme löytäneet satoja silmän taittoarvoihin liittyvää geeniä, jotka selittävät kuitenkin vain noin 20 % taittovirheiden periytyvyydestä, ja alle 10 % likinäköisyydestä.

Tänä vuonna julkaistiin tutkimus, jossa todettiin, että yhteiset geneettiset mekanismit säätelevät normaalitaitteisuutta ja lieväasteista likinäköisyyttä, mutta yhtä lailla yhteinen geneettinen mekanismi löytyi sekä lieväasteiselle, että suuriasteiselle likinäköisyydelle

Likinäköisyyden esiintyvyys on tunnetusti huomattavan korkea erityisesti useissa Itä- ja Kaakkois-Aasian maissa. Aiemmin oletettiin tämän johtuvan geneettisistä eroista. Geneettisissä tutkimuksissamme ei ole kuitenkaan löytynyt tälle mitään vahvistusta. Kun vertasimme saman ikäisillä suomalaisilla ja singaporelaisilla koululaisilla likinäköisyyden etenemistä, todettiin että likinäköisyyden varhainen alkamisikä oli tärkein likinäön nopeampaa etenemistä ennustava tekijä molemmissa ryhmissä. Singaporen lapset lukivat enemmän ja ulkoilivat vähemmän kuin Suomen lapset, ja heillä likinäköisyys alkoi nuorempana. Yllättäen kuitenkin suomalaisilla likinäköisyys eteni nopeammin kuin saman ikäisillä lapsilla Singaporessa.

Silmäsäätiö on apurahoin tukenut usean vuoden likinäköisyystutkimuksiani. Suomesta ei ole tietoa siitä, mikä on likinäköisyyden esiintyvyys tällä hetkellä. Silmäsäätiö on viimeisimpänä myöntänyt tutkimusryhmälleni apurahan varusmiesten näkötutkimukseen, jonka tarkoituksena on selvittää likinäköisyyden esiintyvyyttä ja likinäköisyyteen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen aloitusta on vallitsevan epidemiatilanteen vuoksi jouduttu siirtämään runsaalla vuodella eteenpäin.

 

 

 

Artikkelin kirjoittaja on LKT, silmätautien erikoislääkäri, dosentti Olavi Pärssinen. Dosentti Pärssinen toimii tutkijana Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan gerontologian tutkimuskeskuksessa. 

 

 

 

 

 

 

Artikkelin pääkuva: Schoolgirl studying the lesson, Kalabi Yau/Shutterstock.com